Seminaari suomensomalialaisten vanhempien ja viranomaisten suhteista

Puntland Communityn ry:n FENIX nuorten projekti ja Somaliliitto järjestivät maanantaina 23.9.2013 Tavoitteena tasavertainen vuoropuhelu viranomaisten ja maahanmuuttajaperheiden välillä –nimisen tilaisuuden Helsingissä.

 

Tavoitteena tasavertainen vuoropuhelu viranomaisten ja maahanmuuttajaperheiden välillä –yhteistyöseminaarin idea tuli FENIX-projektin vapaaehtoisilta, jotka tekevät kenttätyötä Helsingin kaduilla iltaisin ja viikonloppuisin. FENIX:in vapaaehtoiset auttavat yhteistyössä viranomaisten ja nuorten perheiden kanssa vaikeuksiin joutuneita, syrjäytymisvaarassa olevia somalin- ja arabiankielisiä nuoria. FENIX:in verkostossa on kaduilla partioivien vapaaehtoisten lisäksi mukana lääkäreitä, sairaanhoitajia, opettajia ja suomalaisten järjestöjen edustajia. Tarvittaessa heidän osaamistaan voi käyttää tilanteiden ratkaisemisessa. FENIX on lokakuussa käynnistänyt myös neuvontapuhelimen, jossa voi keskustella lääkärin kanssa omista tai läheisen päihdeongelmista.

Nuorten ongelmia voidaan ratkaista vain ammattilaisten ja perheiden yhteistyöllä. Maahanmuuttajavanhemmilla voi kuitenkin olla vaikeuksia luottaa suomalaisiin viranomaisiin ja siihen, että nämä kohtelevat heitä oikeudenmukaisesti ja tasavertaisena osapuolena. Viranomaisten antamia tietoja ei aina edes uskota. Viranomaisilla voi niin ikään olla tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja vähemmistökulttuurista.

”Suomen somalialaisten kulttuurinen jalanjälki esiin!”

Apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen, Helsingin maahanmuuttojohtaja Annika Forsander ja toimistopäällikkö Markku Toivonen nuorisoasiainkeskuksesta esittelivät laveasti maahanmuuttajia koskevia tilastotietoja, järjestöyhteistyötä ja Helsingin kaupungin toimenpiteitä maahanmuuttajien kotouttamiseksi.

Ritva Viljanen kertoi Helsingin kasvavan kovaa vauhtia, noin 10 000 hengellä tänä vuonna. Maahanmuutossa nähdään selvästi perhemuuton että opiskelun myötä muuton lisääntyvän. Maahanmuuttajat tuovat Helsinkiin nuorempaa väkeä, ja heidän ikärakenteensa on selvästi kantaväestöstä poikkeava. Tämä aiheuttaa kaupungille erilaisia muutospaineita; on rakennettava lisää kouluja, ja tarvitaan myös kulttuuritulkkeja. Maahanmuuttajanuorilla toisen asteen koulutuksen puuttuminen on vakava ongelma, joten kaupungin etsivän nuorisotyön haasteena on löytää syrjäytymisvaarassa olevia maahanmuuttajanuoria asiakkaikseen enemmän. Toisen asteen koulutuksen puuttuminen on merkittävä riskitekijä työttömuudelle, syrjäytymiselle ja jopa sairastumiselle. Tällä hetkellä maahanmuuttajien osuus etsivän nuorisotyön asiakkaista on alle kymmenen prosenttia. Viljanen kertoi, että maahanmuuttajanuorison hyvinvointia tullaan tulevaisuudessa tutkimaan säännöllisesti. Positiiviseen erityiskohteluun tarkoitettua ns. PD-rahaa tullaan kohdentamaan niihin kouluihin ja lähiöihin, joissa maahanmuuttajien osuus on suuri ja lisäresursseja tarvitaan kotoutumisen edistämiseen.

Apulaiskaupunginjohtaja Viljanen korosti puheessaan myös sitä, että somalialaiset ovat pysyvä osa Suomea ja heidän kulttuurinen jalanjälkensä tulisi näkyä maassamme. ”Ihmisellä on nykymaailmassa monia identiteettejä eikä vain yksi, mikä on mennyttä maailmaa”, Viljanen totesi. Myös yleisöstä todettiin, että vanhemmat kaipaavat järjestöiltä tukea oman kulttuurin ylläpitämiseen. Omat lapset osaavat suomenkielen ja tuntevat usein Suomen kulttuurin paremmin kuin somalialaisen. Apulaiskaupunginjohtaja kehotti myös äänestämiseen. Edellisistä kuntavaaleista tiedetään, että vain noin joka viidestoista maahanmuuttaja käytti äänioikeuttaan. Yleisöpuheenvuoroissa Ritva Viljasen puheen jälkeen tuotiin esille mm. kesätöihin pääsemisen tärkeyttä, uskonnonopetuksen järjestelyjä Helsingin kouluissa sekä tutkimustiedon keräämisen tärkeyttä maahanmuuttajien arjesta. Ihmisoikeusliiton edustaja muistutti, että pelkän kielen opiskelun lisäksi maahanmuuttajan kotoutuminen vaatii muitakin tietoja ja taitoja, esimerkiksi seksuaalikasvatusta ja parempaa yhteiskuntaopetusta

Järjestöistä palveluntuottajia avustettavien sijaan

Annika Forsander kertoi maahanmuuttajaperheitä ja järjestöjä koskevassa puheenvuorossaan, että tavoitteena on tulevaisuudessa saada vähemmän viranomaisten ja enemmän kansalaisjärjestöjen tuottamia palveluja. Järjestöjen tulisi kyetä muuntumaan avustuksen saajista palveluntuottajiksi. Vahvat järjestöt edistäisivät osaltaan kotoutumista, yhteisyyden kokemusta ja myös demokratian toteutumista. Forsander katsoo maahanmuuttajajärjestöjen olevan nyt samankaltaisessa tilanteessa kuin naisjärjestöt Suomessa olivat sata vuotta sitten. Ne antavat äänensä päätöksentekoon, mutta vaikuttamisessa ollaan kaiken kaikkiaan vielä alkutaipaleella.

Palveluiden tuottamisen osalta on vielä paljon mietittävää siinä, mitkä palvelut on järkevintä tuottaa viranomaisten toimesta ja mitkä yksityisten tai kansalaisjärjestöjen. Forsander kaipasi järjestöiltä vahvempaa tiedottamista ja neuvontaroolia mm. suomenkielen opetuksen osalta niille, joiden kielenopetuksesta kaupunki on vastuussa.

Keskusteluun ruotsinkielellä osallistunut Ahmed Hassan piti ”maahanmuuttaja” –termin viljelyä häiritsevänä, sillä maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen ryhmä. Maahanmuuttojohtaja Annika Forsander sanoi, että termin käyttö on perusteltua niin kauan kuin maahanmuuttajien ja kantaväestön sosiaalisessa asemassa on niin suuri ero kuin tällä hetkellä. Esimerkiksi toisen asteen koulutusta vailla ja pelkästään peruskoulun varassa on 62 prosenttia maahanmuuttajataustaisista nuorista. Erityisesti pakolaistaustaisilla tytöillä tämä ilmiö näkyy selvästi, Forsander sanoi ja kertoi toivovansa, että voisi jäädä eläkkeelle niin, ettei kantaväestön ja maahanmuuttajien ero enää olisi näin suuri.

Toimistopäällikkö Markku Toivonen kertoi, että nuorisoasiainkeskuksessa on uuden johtajan Tommi Laition aloitteesta meneillään tiedonkeruuprosessi, jossa kaikki NK:n työntekijät käyvät kentällä tekemässä nuorten haastatteluja. Toivosen mukaan nuorisoasiainkeskus on ollut perustamisestaan lähtien läheisessä yhteistyössä järjestöjen kanssa. NK on tukenut noin 20 monikulttuurista järjestöä tänä vuonna, ja haluaa antaa muutakin tukea kuin vain rahaa. Toivosen mukaan NK:n tavoitteena on kuulla enemmän niiden nuorten ääntä, joille se on erityisen vaikeaa ja jotka eivät saa kodistaan tukea yhteiskuntaan osallistumiseen.

Lähipoliisin edustajan, vanhemman konstaapelin Claus Hindrénin mukaan poliisin tärkein rooli on toimia yhteistyössä muiden viranomaisten ja kolmannen sektorin kanssa. Jo 25 vuotta monikulttuurisessa työssä mukana olleen Hindrénin mielestä poliisin ammattitaidon monikulttuuriasioissa tulee kehittyä ja hankkia lisää tietoa uskonnosta ja kulttuurista. ”Poliisi on moniosaaja, ja erilaisuus on otettava huomioon”, Hindrén totesi ja kertoi poliisin saavan nykyään kulttuurikoulutusta, haluavan osallistua keskusteluihin ja olevan mukana monialatyöryhmissä, joihin kuuluu poliisin lisäksi sosiaalitoimen ja psykiatrisen sairaanhoidon ammattilaisia. Poliisi on saanut somaliyhteisöltä myös apua, Hindrén kertoi. Hän muistutti myös siitä, että maahantulon tapa vaikuttaa suuresti siihen, kuinka ihminen kotoutuu uuteen maahan. Jos taustalla on vakavia traumoja, kotoutumisprosessi on erilainen kuin esimerkiksi maahan tulevalla opiskelijalla.

Yli kymmenen vuotta koulupoliisina työskennellyt vanhempi konstaapeli Kirsi Säkkilä kehotti vanhempia luottamaan opettajien antamiin tietoihin. Lapsen sosiaalinen rooli koulussa voi olla aivan erilainen kuin kotona, mikä voi tulla suurena yllätyksenä vanhemmille. Kotona kiltti kullannuppu saattaa koulussa tapella tai häiritä opetusta ja kotona tomera lapsi voi olla koulussa hiljainen ja vetäytyvä tarkkailija, mitä vanhempien saattaa olla vaikea uskoa. Opettajat ovat hyviä työssään ja heidän arvioihinsa kannattaa uskoa, Säkkilä muistutti. Usein lapsen ongelmat näkyvät jo 1. ja 2.luokalla, jolloin niihin pitäisi reagoida ja voitaisiin puuttua tehokkaammin ennen kuin ne kehkeytyvät suuremmiksi.

Tilaisuuteen osallistunut somalialainen yksinhuoltajaäiti kertoi kokeneensa oman poikansa kanssa juuri Säkkilän kuvaileman tilanteen; kotona kiltisti käyttäytyvä lapsi oli laiminlyönyt koulutyötään ja opettajan tuodessa tämän esiin lapsi vähätteli asiaa. Äiti kertoi ilmoittaneensa pojalleen, että tällaisessa tilanteessa hän uskoo aikuisen sanaan, ja tilanne korjaantuikin sen myötä. FENIX-projektin vapaaehtoisena koordinaattorina työskentelevä Shurie Mohamed toi esiin, kuinka vanhemmat usein saavat tiedon lapsen ongelmista, esimerkiksi rikokseen syyllistymisestä, vasta pitkän aikaa tapahtuneen jälkeen esimerkiksi sosiaalityöntekijältä. Vanhemmat toivovat saavansa tiedon mahdollisimman nopeasti suoraan poliisilta. Tiedonkulun parantamiseksi pitäisi luoda enemmän verkostoja eri osapuolten välille.

Seminaarin loppupuolella keskusteltiin mahdollisuudesta perustaa yhteistyötä helpottamaan somalivanhempien kontaktiryhmä, jonka yhteyshenkilöön saisi aina nopeasti yhteyden ja joka voisi toimia ”nopean toiminnan joukkona” kriisitilanteissa, etsiä niihin sopivia ratkaisuja ja vastata eri tahoilta tuleviin kysymyksiin somaliyhteisön edustajana.

 

Fenix_Suomalais_sm400 Fenix_Ritva2_sm400 Fenix_Poliisi2_sm400 Fenix_Forsander_sm400 Fenix_yleis4_sm400

 

Copyright © Puntland Community ry.

All Rights Reserved

Takaisin ylös

Verkkosivujen toteutus: Mixtum